sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

New Forestponien rotunäyttely

Aamu alkoi aika ankeesti harmaana ja sumuisena ja Liinun pesulla. Tamma viettää yönsä ulkona, kun kerää ihan älyttömästi virtaa itseensä. Onni lepäilee kutterien päällä ja kaverisidonnaisena saa talliin kaverikseen Sandyn.

Matka kohti Tarttilaa alkoi noin yhdeksän maissa aamusella. Hennan kanssa ihmettelimme aluksi koko näyttelytouhua. Henna ei ole koskaan edes käynyt hevosnäyttelyssä ja minunkin kokemus on jäänyt muutaman ravurin kantakirjaamiseen.

Tämä koko näyttely touhotus meinasi meiltä jää väliin. Kleemolan Anne kyllä meitä patisti ilmoittamaan Liinun näyttelyyn, mutta tamman astutus sattui aika lähelle näyttelyajankohtaa ja siksi unohdin koko ilmoittautumisen. Anne sitten vielä reippaana soittelee perään, että joskos sen Liinun ilmoittaisit. Anne näköjään osasi käyttää minun heikkoa hetkeä hyväkseen ja sai minut ilmoittamaan ponin. Esittäjänkin Anne oli hommannut meille maalaisille valmiiksi!

Olimme aamupäivästä ajoissa näyttelypaikalla ja hieman kanttiiniakain kannatin. Näyttelyssä oli oikein mukava tunnelma. Ihan vieraat ihmiset juttelivat mukavia ja en nyt minäkään ihan sanaton ole. Viidyimme oikein hyvin. Näyttelyn lomassa oli väliaika ohjelmaa ja kyllä tämä joulupukki hiihtoratsastuksessa oli vallan mainio!

Joulupukki matkaan jo käy...
Käsiohjelmaa tavatessamme huomasin, että MEIDÄN LIINU oli jo 1-vuotiaana, vuonna -98 voittanut rotuyhdistyksen näyttelyn. Ei tuosta kyllä ollut mitään puhetta siinä vaiheessa kun kasvattaja-omistaja meille ponia myi. 

Liinu siis osallistui 10-17 vuotiaiden tammojen luokkaan. Luokka taisi olla päivän isoimpia osallistumismäärältään. Ja tuo meidän 'kiukku-iita' oli luokkansa ykkönen! Hienoa oli katsella handlerimme Piia Nurmen työskentelyä. Hän sai kyllä meidän tammasta kaiken plussan esille.

Veteraanitammojen jälkeen  olikin vuorossa parhaan tamman valinta. Josta Piia toi Liinun jälleen ykkösenä ulos kehästä. Minusta oli hienoa kun Piia osasi oikeasti tuulettaa tuota saavutusta. Tämän saman kirjoittaisin ihan varmasti vaikkei olisi oman tytön poni kyseessä. Jotenkin me suomalaiset olemme monesti niin jäykkiä ja harva uskaltaa näyttää mielihyvänsä menestyksestä. Hienoa Piia!

Koko näyttelyn paras tamma handlattu by Piia Nurmi
Henna alkoi jo väsyä koko näyttelytouhuun, mutta sitkeästi hoiti poniaan ja välillä piteli Piian ponia. Kun vieläkin piti jäädä odottelemaan BIS valintaa. Olihan päivä kuuma ja nestehuoltoa tarvitsi niin ponit kuin ihmiset. BIS- kehässä Liinu sijoitttui toiseksi! Aivan yllätyneitä olimme tammamme menestyksestä. Ihan kotiponiksi viime vuoden lopulla ostimme tamman ja ehkä varsan sillä teetämme mikäli Luoja suo näin.

BIS2, Liinun mielestä nuo kukkaset ainakin on ihan hyviä maistella..
Kiitos kaikille! Erityisesti Annelle melkein pakottaessaan meidät osallistumaan näyttelyyn ja vieläkin erityisemmin Piia Nurmelle, joka oman poninsa lisäksi suostui kaikessa kiireessä esittämään meidän Liinun. Kiitos myös tuomarille Mrs. Suzanne Kempelle. 

Saimme paljon mukavia muistoja matkaan Tarttilasta, Kiitos!

Onnitteluja olemme saanneet vastaanottaa paljon tutuilta ja tuntemattomilta sekä ystäviltä. Tuhannet kiitokset. Jopa tamman II-palkinnolla kantakirjannut tuomari kehui tammaa ennen näyttelyarvostelua. Kaipa nuo elikot voivat muuttua vuosien varrella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti