Happy New Year!

100 päivää jäljellä

TuiTuilla olisi vielä 100 päivää jäljellä laskettuun varsomisaikaan. Kyllä tämä aika menee vaan nopeasti! Tosin poni varmaankin kantaa vaikka kiusallaan kuukauden yli...

100 päivää vielä

On niin mukavaa seurata tamman käytöksen muuttumista ja vatsan pyöristymistä. Siis mitä pyöristymistä? Henna on talutellut tammuskaa hangessa ja TuiTui tuntuu olevan kovin hyvän tuulinen. Sille on tullut hauska tapa helliä Hennaa. Se höplöttelee Hennaa korvasta tai nuuhkii ihan nenälle ja suulle. Aivan ihana luonteinen ja hyvä tapainen tämä meidän nuorikko.

Irlanissa kuulemma ennustetaan varsan sukupuoli emän mahan perusteella: Korkea ja leveä vatsalinja, siitä olisi tulossa ori ja syvä ja matala vatsalinja ennustaisi tammavarsaa...

Rakas mamma, tykkään susta niin...

Jenna käväsi meillä täällä tänään äiteineen! Oli ihan mukava nähdä molempia pitkästä aikaan. Jenna kävellytti OnniPonia. Onni ainakin tuntui olevan ihan mielissään. Se on taas alkanut keräämään ylimääräistä virtaa ja sätkyilee melkein ihan mitä tahansa.

Kävelyllä

Yllä minun rakas koira, joka on ominut autoni itselleen. Saa aivan hermottoman hepulin, kun alan kenkiä kiskomaan jalkaani. Ja autosta ei meinaa koiruutta enää pois saada...

Joulu!

Tässä muutama joulukuva OnniPonistakin.

Tule Joulu Kultainen

Merry Christmas to all of you!

On niin ihanaa saada kaikki lapset juhlimaan Joulua! Ja etenkin lastenlapset.

On kaikki laatikot, rosolli, kalat, salaatit, HERNEET, leivonnaiset ym. Kinkusta ei sitten olekaan tietoa...Meillä oli joko jo alkujaan pilaantunut kinkku paistossa tai sitten siinä oli ihan hirveä Karjun haju. En sitten suostunut sitä kinkkua syöttämään lapsilleni. uusi on jo sulamassa ja onkin jo joulupäivänä pöydässä, mutta kyllä meillä nyt aattona sitten turvaudutaan siihen mitä kaupasta vielä löytyy.

Henna kyllä tokaisi jo, että jes!!! Onkin kalaa sitten tarjolla. Tyttö ei ole mitenkään kinkun ystävä ollut koskaan.

Otin kuvia auringon laskun aikaan..jo kolmen jälkeen se ketale painuu mailleen. Mukavia kuvia sain napsittua..Lisäilen niitä tännekin tässä pyhien aikaan.

Pari kuvaa lisää...

Joulun valmisteluja

Joulun ruuat ovat aika lailla valmiina. Aamulla paistan perunalaatikon, niin sitten kaikki on valmista. Viikolla olen leiponut ja muuten tuhertanut ruuan parissa.

Karjalanpiirakat

Tänään sain rosollin tehtyä ja leivoin karjalanpiirakat huomiseksi. Lihapiirakka vielä on tekemättä aamuksi puuron kanssa.

Toscakakku

Eilen leivoin toscakakun ja taatelikakun...kyllä herkkuja riittää...

Rosolli on valmis, kylmäsavulohi on vielä savustumassa, mutta sen saa tänään myöhään vetäytymään huomiseksi. Huomenna vielä savustetaan kokonainen lohi.

Ruokinnan suunnittelua

Ajattelin aikani kuluksi Hoptilla laskea ponien nyt saamien rehujen ravintoarvoja. Olenhan noita rehulaskuja joskus aikanaan laskenut, ihan käsin, paljonkin ja aika lailla mutu-tuntumalla olen nyt poneja ruokkinnut. Kas kummaa, kun ihan päässälaskuna olen saanut rehuarvot aika kohdilleen!

Hoptiin syötin heinäanalyysit ym. rehut joita annetaan ja ainoa josta hieman hätkähdin oli kalsiumin yliannostus ja fosforin aliannostus..Racingin kivennäinen siis käytössä nyt. Kyllä netti vaan on hyvä kapistus...sieltä löytää helposti tietoa ja kokemuksia.

Eli nykyisen heinän syötön mukaisesesti olen siirtymässä Finnhorse kivennäiseen.

Tämän kivennäisen Ca:P suhde on lähinnä oikeaa nykyisellä heinällä poneja syötettäessä.

Vaikkei näitä laskelmia ole sen kummemmin aiemmin laskettu, niin todellakin vanha tietotaito ei ole mihinkään hävinnyt. Tosin vielä tsekkaan ihan vaa'an kanssa rehujen painot. Sitten olisi tämän vuoden hyvätyö tehty ;)

Loukkaantunut Mimmi

Ensin aloitin eilen, mutta toissapäivästä asiaahan tuo on.

Mimmi, minun maailman rakkain ja viisain koira, borderterrieri! Ja tästä asiasiasta on ihan tulla väittelemään kanssani ;) Niin, Mimmi olisi ollut perjantaina lähdössä mukaani töihin. Autoa kun menin käynnistämään ja jätin sen hetkeksi roksottamaan tyhjäkäynnillä. Niin, Mimmipä parkkeerasi pienen ja kauniin persauksensa autoni taakse ja istui siinä kuin Sfinksi..Koiruus ei totellut komentoani tulla luokse, sitä ei kiinnostanut herkut, joilla koitin houkutella. PRKL!

Kävin sitten Mimmin syliin koukaten hakemassa sisään. Ja käskin sen odottamaan kunnes tulisin töistä takaisin. Kotiin tullessani vastassa oli vain Hennan Tiki iloisesti jaloissa pyörien. Mimmi mökötti sohvalla. Ei edes kutsusta nostanut päätään! Hyvin loukkaantuneen oloisena se makoili sohvalla koko illan...

Eilen sitten otin koiruudeen mukaan kauppareissulle ja poikkesin Mäkkärissä ostamassa sille euron juustohampparin. Eilen illalla töistä kotiin tullessani olikin sitten ihan erilainen vastaanotto. Mimmi oli yhtä riemua jo ovella! Ja koirat eivät muka osaa mököttää!

Koira, joka rakastaa mamman kanssa autoilua.

Tunnistusta

Tänään käväsi tunnistaja TuiTuita syynäämässä. Tammasta ei löytynyt toimivaa mikrosirua vaikka poni tarkistettiin useaan kertaan korvan käjestä hännän päähän. Irlannissa tuo oli aikanaan sirutettu ja verikokeet otettu, joten  eihän tässä mitään hätää. Sirutettiin nyt sitten uudelleen ja otettiin uudestaan verinäyte. Pakkoahan tuolle sirutukselle ei ole, mutta tahdoin ponin olevan jatkossa helposti tunnistettavissa. Tuo verinäytehän olisi pitänyt ottaa viimeistään silloin kun varsaa olisimme tunnistanneet. Joten nyt on sekin tehty.

Toivottavasti seuraavan kerran tapaamme tunnistajan varsun tunnistuksen yhteydessä.

Hiljaiseloa

Hiljaiseloa mennään meillä täällä. Eilen tytöt kävivät ihan maastakäsin kävelyttämässä poneja. Ja TuiTuilla on tänään vapaa päivä ja Onnia Henna kävellytti. Ihan vain pelkkää lepsuilua täällä.

Taas tulee lunta! Ja vanhin lapsistani tekaisi mönkkärillä lumityöt. Tosin lisää lunta odotellessa.

Minä sitten sain uudet opintoni päätökseen. Olipa oikeasti vauhtia tässä touhussa. Hetken kun vedän henkeä, niin saatampa jatkaa vielä...no, tulevaisuus tietäköön!

Varsan nimi alkaa...

muotoutumaan. Siis jos varsa on orhi, niinkuin niin moni sitä toivoo. Tosin nimeen tarvitsen vielä kääntäjän, jos vaikka kelttiläisen nimen antaisi. Jos tammavarsa on tulossa, niin sille on nimi vielä hakusessa...

Eli nimikilpailu! Ehdottakaa hyviä nimiä, jos varsu on tamma niin hyväksytty nimiehdotus tulee saamaan palkinnon. Pitänee kysyä Hennalta kuinka tänne lisätään se kilpailu...

Tai oikeastaan kommenttina voisi lisätä nimiehdotuksen! Sieltä sitten näkyisi kaikille. Blogiini ei voi jättää anonyymejä kommentteja! Kaikki anonyymit kommettit bloggaan bittiavaruuteen. Muuten avaralla katseella odottelen hyviä nimiehdotuksia!

Siis vähintään 50€ tavarapalkinto tai lahjakortti sen hyväksytyn nimen keksijälle!

Let's keep this up!

We are looking for a name of a filly! If our foal will be filly all our friends and readers can take a part of the name! I promise to send 50€ prize as horse equipment or moneyorder if you are the winner!

Ensimmäinen, viimeinen

No, höh!!!

Meille on tulossa varsa, joka ilmeisesti on isänsä ensimmäinen, mutta myös samalla isänsä viimeisiä. Isukki on myyty ja uuden omistajan myötä ruunattu!. Mielettömän hyväsukuinen...sanoisinko huippusukukuinen 3v Ip KTK ori sitten lahdattiin ruunaksi. No toivottavasti siitä tulee huippu suoritusponi!

Kiitos Anthonylle terveisistä! Terveiset eivät olleet kylläkään niin kovin mieluiset, mutta tässä sitä mennään...

Huippusukuinen 3-v  1p isäori, joka ei iknä enää toista ikäluokkaa saa aikaiseksi

Tästä nuoresta, 3 vuotiaasta orhista sitten haluttin ihan vain ratsu. Ja kun ratsuksi joutuu, niin pallit joutaa koiran syötäväksi.

Meillä toivotaan toki, että Ritarista tulisi huippu ratsu! Tuloksia sitten jostain muualta, jos ei jälkeläisistä...

Meillä onkin sitten arvovarsa tulossa...Toivotaan, toivotaan... Myytävänä se ei ainakaan ole.

Ja taas on viikonloppu

Perjantai on jo lähes maillaan. Mukavaa viikonloppua odotellessa. Sunnuntaina on RiRa:n syyskokous ja sinne pitäisi Hennan kanssa suunnistaa. Sinne voi muutkin jäsenet saapua. Lisätietoja löytyy Seuran kotisivuilta ja FB-sivulta.

Eilen Sini ajoi isänsänsä kanssa TuiTuin. Ensin pellolla kävelivät Onnin kanssa sen puoli tuntia, mitä Onnia nyt liikutetaan. Sitten lähtivät ensimmäistä kertaa tielle ja hyvinhän tuo lenkki meni. Vähän pitkä reissu oli ja taisi tammuska vähän väsähtää. Sitkeästi TuiTui käveli koko reissun ihan reippaasti. Tänään sillä onkin vapaa päivä ja nyt viikonloppuna sillä on vähän lyhyemmät lenkit. Tosin vanha hevosmiesten sanonta on, että 'Ei matka tapa, vaan vauhti'. Muutaman kerran tiellä ajoa vielä, niin tammaa voi sanoa liikennevarmaksi.

Täytyy kyllä sanoa, että kyllä on helppoa ponin ajolle opettaminen verrattuna 70- ja 80- luvun lämppäreihin. Niin monta ojareissua, muuten vaan hölmöilyä, aisoissa pitkäkseen käyntiä on tullut koettua..

Kepeä on mamman askel

Itsenäisyyspäivää juhlistaen Onnikin oli sonnustautunut sinisiin

95 vuotta itsenäisenä!

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Very Happy Finnish Independence Day!

95 years

Sibelius, sauna ja sisu = made in Finland!

123 vuorokautta

Vielä on 123 vuorokautta aikaa kasvatella varsua.

Pientä varsumahan alkua

Eli odotellaan ja odotellaan....

1. Adventti

Kirpeää, mutta kaunista pakkaspäivää olemme viettäneet tänä 1. Adventtina.

Henna ratsasti Onnilla kävelyä ja poni tuntui nauttivan lumisesta maisemasta. TuiTui sai hieman kärrylenkkiä lumisella pellolla. Hyvin tuntuu TuiTuikin viihtyvän lumisessa pakkasilmassa. No onhan se jo kasvattanut kunnon talvikarvan itselleen niin tarkenee.

Terapiakävelyä

Myrkynkeittäjä

Aloittelin Onnin jalkaan hauteen tekoa. Ensin on kävästävä VIINAkaupassa. FB-sivuillani on kysely, että kumpaa ostan, Sisuvinaa vai Suomiviinaa? Minulla ei ole mitään hajua, eikä makuakaan kummastakaan, mutta jommasta kummasta päätin tehdä jalkahaudepohjan OnniPonille.

Minusta on siis tullut suloinen myrkynkeittäjä? Suloinen? Ei hemmetti!!!! Myrkyn keittäjä? Jooo!!! Kokki on ihan kohta tittelini, mutta että konin jalkahauteiden keittäjä? Mitähän sitä ei tekisi elikkoidensa eteen.

Ja kyynikoiden mielestä tämä hössötys on varmaan ihan turhaa...Johan hoitava ell sanoi, ettei ulkoinen hoito auta. PERKULE! Kokeilen silti.

Muistan kun 60-70-luvulla raviukot kusivat hevostensa jalkoihin. Kusi kuulemma hoiti turvotusta ja monta muuta haavaa ja vammaa...Kai se sitten oli linimentti-hoitoa silloin. Ei silloin ollu sinistä, punasta, valkoista pullosta laitettavaa.

Oli vain Burrowin suola kääreet ja Sublimaatti kääreet. Noi Sublimaatit olivat pillereinä lasipurkissa, yksittäin käärittynä paperiin, jossa oli musta pääkallon kuva =) Ihan paljain käsin sitä silloin hepan jalkaan laitettiin. Ei ollut olemassakaan kertakäyttöhanskoja...ainakaan hevostalleille! Olen muuten edelleenkin hengissä...ehkä kuitenkin jotenkin vähän vinoutunut? :) Heh, elohopeaahaan se sublimaatti oli...siksiköhän mun kaikki lapset ovat MINUN mielestäni jotenkin outoja?

*sublimaattiin kääriytyy*...

Henna ajoi TuiTuilla. Ihan kevyttä menoa, mutta tottelevaisutta harjoittelivat. Äänikäsky SEIS tarkoittaa siis myös ponin korvissa, että seistään paikallaan...

Tottelevaisuus harjoituksia

Suojausta

Meillä elämä on yhtä suojausta. Tosin onhan se ennenkin ollut, mutta nyt Onnin vaurioituneeseen jalkaan laitetaan ulos mennessä jännesuoja. Ihan sama meneekö poni tarhaan vai kävelylenkille. Kävelylenkin jälkeen sitten jalka kylmätään ja koko tallissa olo ajan ponilla on magneettisuojat jalassa.

Tälläiset tilasin Hevarilta eilen ja tänään posti toi suojapaketin ihan kotiovelle! Aivan loistavaa palvelua sain. No, Kiikosen Arin kanssa tuli joskus tehtyä kyllä enemmänkin kauppaa joskun Finn- Valjaksen aikoina. Hevaria voin kyllä suositella muillekin!

Sairaslomaa

OnniPoni sai sitten sairaslomaa. Käytin Hennan kanssa ponin Hyvinkään klinikalla ja tuloksena oli hankosidevamma. Eli pieni reikä hankositeessä. Ensihoitona ponille on koppihoitoa/sairastarhausta ja puoli tuntia kävelyä päivittäin. Henna kevyenä tyttönä voi jopa selästä käsin kävelyttää. Kuukauden päästä on sitten kontrolli ja sitten nähdään onko parantumista alkanut tapahtumaan. Itse oletan, että varmaankin reilu 4 kuukautta menee ainakin, ennen kuin jalka on jälleen ratsastettavissa. Pitkä aika...

No, katsellaan mitä tuleman pitää.

Kävelyä, kävelyä, kävelyä...

Ponien hoitoa

Eilen, lauantaina kävi Olkkosen Satu tekemässä poneille vuosihuollon. Kaikkien hampaat raspattiin ja TuiTuin rokotukset aloitettiin, sudenhammas poistettiin ja se ultrattiin tiineeksi. Onnin jalkaa tutkittiin ja todettiin, että klinikkareissu on tulossa. Voi harmi!  Minä hattarana tietenkin unohdin pyytää matolääkkeet poneille. Tarvii koittaa viikolla muistaa käydä hakemassa.

Hennalta jää nyt sitten Voistion valmennus ja aluevalmennus väliin. Onni on saikulla vielä toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Sen pikkuinen tarha on puolitettu vielä pienemmäksi, ettei se pääse riehumaan ja juoksemaan. Vaikkei poni ole viikkoon saanut yhtään väkirehua, niin siinä tuntuu olevan virtaa ja se oli eilen loikannut vauhdittomasti aidan yli ja karauttanut pururadalle...että sellaista lepoa sillä. Viikolla varmaan saadaan kuulla tuomio, kunhan saan ensin klinikalle ajan.

Onni hammashoidossa

TuiTuin sudenhampaan poisto

Lindankin hampaat raspattiin ja todettiin, ettei poneja tarvitse hampaiden osalta hoitaa kuin vasta aikasintaan vuoden päästä. Toivottavasti eläinlääkäriä ei tarvita aiemmin kuin vaan rokotuksiin. Paitsi nyt tietty se Onnin jalan hoito vaatii vielä ultrausta ja lausunnon.

Minä en uskonut TuiTuin olevan tiine. Jotenkin vaan oli sellainen tunne, että ei ole ennen kuin omin silmin nään. Tosin olisihan nuo merkit pitänyt jo huomata. Tamma syö kuin hevonen, se kiukuttelee tarhakaverilleen ja onhan se hieman pyöristynyt, eikä kiimojaan ole näkynyt koko meillä olonsa aikana.

Täytyy vaan toivoa kädet ja jalat ristissä, että tällä kertaa tiineys menee loppuun asti toivotulla tavalla. Ettei vaan käy niin kuin Liinulle :( Ainakin ihan positiivisesti täällä odotellaan vajaan 5 kuukauden päästä pikkuista varsua.

Yhteistyö on voimaa

Siskokset Henna, Sini ja Anne ovat liikuttaneet yhteistuumin poneja. Ponit saavat seuraa toisistaan ja kaikki liikkuvat jonkin verran.

Caravan keeps going on

Ponit tulee liikutettua vielä suht valoisaan aikaan ja mukavaahan noilla siskoksilla on yhdessä harrastaa.

Tipusta onkin tullut jo kana

Ensimmäinen kananen muni tänään ensimmäisen munan! Ihan pienen pieni se munanen oli, mutta oli silti ihan kokonainen ja ehjä.

Vasemmalla maatias-tipi-muna ja oikealla kaupasta ostettu

Olisiko tämä munan äiti?

Nyt vaan sitten keräilemään munia päivittäin...tosin noista pikkumunista kun 4 munan kakun tekee, niin niitä varmaankin tarvitse ainakin 10 =)

Nuorena on aloitettava

Nuorena se vitsa on väännettävä...Selma ajoi tänään ensimmäistä kertaa TuiTuilla! Olipa tyttö polleana, kun sai itse ohjata ponia. TuiTui on vielä sen verran kokematon, että sitä on oikeasti ohjattava tai se köröttelee ihan suoraan, vaikka pusikkoon.

Kiltti 4- vuotias poni oli 3- vuotiaan tytön ohjastuksessa aivan loistava!

Kieli keskellä suuta!

Tuikku alkaa olla jo aika luottoponi kärryjen edessä. Kohtapuolin aloitamme liikenteeseen totuttelun. Eli ohi suhatavia pyöräilijöitä ja autoja pitäisi tyttelin oppia sietämään.

Hokkarit viimeinkin

Käytin tänään Onnin Hyvinkäällä kenkäyksessä. Rauno on nyt neljä( oli pakko korjata, että vasta 3) kertaa kengittänyt Onnin ja ponin kaviot ovat loistavassa kunnossa. Kolmen kuukauden kengitysväli tuntuu sopivalta ja kengät pysyvät hyvin kiinni tuon ajan.

Taas törmäsimme Onnin vanhaan kaveriin Vancouveriin. Onni oli heti menossa nuuhkimaan ja tuntui edelleen muistavan vanhan tarhakaverinsa. Vancouver oli nätin puhdas ja hopeanharmaa ja minun täytyi nolona todeta Onnin olevan keltaisen-harmaan-ruskean riemunkirjava. OnniPoni kun vaan nauttii niin piehtaroinnista ja mitä useampi kerta ja likaisempi paikka sen parempi. Aamulla kun vein ponit ulos, niin Onnipa  suihkasi selälleen ainakin neljä kertaa ja kuraläntit joka puolella ponia olivat kuin valettuna kiinni vaaleassa karvapeitteessä. Semmoinen luonnon lapsi on tuo poni.

Loppu viikosta Henna ei voinut kuin kävellyttää Onnia, kun oli liukasta ja lauantaina likka lähti Turusen Jennan synttäribileisiin. Olivarmaan hurrrrjat bileet, kun tyttö saapui vasta sunnuntai-iltana kotiin. Tänään siis ensimmäistä kertaa lähes viikkoon Henna ratsastaa poninsa. Siinä varmaan kestää melkein pari tuntia, kun pitkät alku- ja loppukävelyt olivat suunnitelmissa ja muutenkin aika rauhallista vääntöä.

Likainen poni lenkillä

Ensi viikolla vien sitten TuiTuin vuoltavaksi. Jospa sillekin saisimme vuoden sisään nätit ja mallikaat kaviot.

Tabor uhodit v nebo

eli Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen... Miksipä ei koko suku saisi nauttia mukavan ponin kyydistä!

TuiTuilla ajavat Anne, Sini, Selma ja Piupau, Perässä kävelee Henna ja Onni. Eli tälläistä tänään ja Onnin kengitystä odotellen. Ponissa, siis Onnissa oli virtaa ihan mielettömästi. No, oli TuiTuikin ihan pirteä. Sillä alkaa kunto kohentua ja se tuntuu iloitsevan kärryajelusta.

Timantteja, Timantteja...

Tuli sitten tilattua aitoja Swarovskeja. Ajattelin harjoitella ja tekasta Onnille 'timantti otsapannan'. Indigon sinisiä tietenkin, kun Onnin väri on periaatteessa sininen tai joskus musta tai ruskea.

Eikä sitten vähempää kuin melkein 1500 kiveä. Tosin aika pieniä olivat. Jotenkin en hahmottanut niiden kokoa tilatessa. Seuraavalla kerralla tilaan vähän suurempia ja ehkä jopa jotain toista väriä.

Huono kuva kauniista sinisistä kivistä

Tänään Henna sai tiedon, että oli päässyt Onnin kanssa aluevalmennukseen. Poor Mamma, joka joutuu kuskaamaan valmennettavia. Tosin Onnille tekee varmaan ihan hyvää päästä uuteen paikkaan ja haasteellisiin tehtäviin.

Kengityksen odottelua

12. päivää odotellaan kuin kuuta nousevaa. Onnilla on silloin varattu aika kengitykseen. Vielä ponin repale joutuu liukastelemaan kesäluistimilla.

Maananataina Henna pystyi hyvin vielä ratsastamaan ja eilen ponilla oli vapaapäivä. Tänään Henna jalkautui itse ja talutteli Onnia. Kaipa sitä on loppu viikosta raahauduttava maneesille, jos pellolla ei pysty kunnolla ratsastamaan. Sini tuli onneksi maanantaina, niin sai ajaa TuiTuin. Kovasti on tamma lihonut. Kaipa siltä on alettava säännöstelemään heinää...

Onni vähän hypähteli kun kärryt kolisivat ja TuiTui ohitti sen. Eipä ihan äkkiä tulisi mieleen Onnia valjastaa kärryjen eteen...ainaki näin näppi tuntuntumalla tuntuisi, että puikkoihin valjastaisi dynamiittipötkön. Silti, vaikka poni on vuodessa rauhoittunut ihan lepsuksi siihen verrattuna mitä meille tullessaan oli.

TuiTui edellä ja Onni perässä

Tamma on kohta niin pullea, ettei mahdu aisoihin. Voi huokaus.

Sateinen perjantai

Eilen satoi. Ei sitten talvi vielä tullutkaan. Henkisesti valmistauduttiin jo maneesikauteen, mutta eipä tarvinnutkaan vielä kiikuttaa ponia minnekään. Eli Henna ratsasti Onnin ja ajoi TuiTuin eilen. Onnilla letkeetä menoa ilman satulaa ja Tuikkis sai kärryliikuntaa. Henna sitkeänä tyttönä sadevaatteet päällä uurasti molempien ponien kanssa. TuiTui sai pimeähoitoa :) Jo Hennan lähtiessä ajamaan oli hämärää, mutta tullessa pihaan oli ihan pimeää..

Tamma kuulolla

24. päivä selviää onko tamma mamma. Muutenkin on sille päivälle luvassa vuosittaista hevosen hoitoa. Hampaiden raspausta, rokotusta, matolääkitystä ja TuiTuin ultrausta. Tosin kun Pitkäsen Satu kyseli, että onkos tamma kiimaansa näyttänyt, niin totesin ettei kyllä olla huomattu...

Kaunis sunnuntai Voistiossa

Vuoden viimeisimpiä kauniita päiviä taisimme viettää Voistion Tallin harjoituskilpailuissa tänään. Henna osallistui Onnilla pikkuluokkiin ihan treenimielessä, kun ponilla ei ole vielä hokkikenkiä, niin sai sitten maneesissa vähän pikku hyppyjä hypätä.

Onnilla oli koekäytössä se uusi sähköinen loimi ja se tuntui toimivan oikein hyvin. Poni oli valmiiksi jo lihakset lämpimänä kun otimme sen ulos traikusta. Ihan tykätty loimi on.

Verryttely kävelyä

Maneesi verraa

Henna ratsasti nätisti ja siistillä rauhallisella tempolla. Mitään kaahottelua tyttö ei halunnut, kun kuitenkin kyseessä oli treeni. Ja näin jatkettaneen koko talven. Onnille käymme näyttämässä hieman uusia paikkoja ja harjoitellaan ja treenataan kuntoa.

70cm sarjan A-osa

Kunniakierroksella

Poni tuntui nauttivan kauniista sunnuntaista ihan koko olemuksellaan...

Viimeisten auringonsäteiden keruuta

Palkintojakin saimme kotiin tuomiseksi.

Kotiin tuomisina oli jeattu ykkönen 50cm luokassa ja 3. sija 0-tuloksella 70cm luokassa.

The Electric Horseman

Muistan vuonna nakki ja sota, jenkeissä ollessani elokuvan The Electric Horseman. Suomeksi tuo elokuva oli nimeltään Valaistu Ratsumies. Kuulostaa niin hassulta tuo nimi äidinkielelläni.

Aasinsiltana tuosta elokuvasta tähän hetkeen...Huh!!! 33 vuotta on vierähtänyt tässä välissä. Minne ne ovatkaan kadonneet? No, joka tapauksessa meillä on nyt The Electric Pony! Eilisellä Espoon reissulla haimme Hennan kaverin äidiltä OnniPonin sähköloimen. Eli loimi on sellainen, johon liitetään ladattu akku ja se lämmittää hevosen isoja lihaksia. Loimessa on pienelle akulle tasku ja sen sisällä kulkee johdot ja lämpövastukset. Saatiin se edullisesti koekäyttöön ja kaupan päälle satulahuopa. Tämä on periaatteeltaan sellainen kuin ihmiselle tarkoitetut lämpöpeitot.

Loimi, akku ja laturi

Kaupan päälinen..mainoshuopa

Kuvassa näkyy missä lämpövastukset ovat, tai ainakin vähän sinnepäin