maanantai 2. heinäkuuta 2012

Onni valmennuksessa

Olipahan hauska valmennus tänään. Poni on päivät laitumella ja öisin sisällä ja syö silloin kuivaheinää. Silti tuntuu virtaa riittävän ihan mahdottomasti! Ainakin sillä oli pilkettä silmäkulmassa tänään Akin valmennuksessa. Harmi vaan etten saanut yhtään loikkaa, pukkia tai keinuhevoslaukkaa kuvaan tai videolle. Itsekin ihan huuli pyöreänä katselin ponin iloista meininkiä.



Hennan viettäessä kesäänsä Ruotsissa, niin Jenna on käynyt Onnin kanssa Akin valmennuksissa, no pari kertaa. Sinänsä treenit ovat menneet hyvin, mutta Jenna ei tunne vielä Onnin kaikkia metkuja. Eikä osaa niihin varautautua.



Varsinkin tänään tuntui Onnissa olevan virtaa vaikka muille jakaa. Se keksasi pelätä hiitillä olluta ravuria, minua kamerani kanssa, esteen vieressä ollut portia, raviradan lanaa...Vallan iloisia pukkeja ja ihmeellistä keinuhevoslaukkaa poni kirmaili pitkin 'kisakenttää'. Hauskan näköistä oli! Jennalla olisi kyllä pitänyt olla turvaliivi päällä..KUINKAHAN sen saisi ihan vakiovarusteeksi Onnin ratsastajalle? Kotonahan se on kuin vanha lehmä, mutta innostuessaan persaus lentää ihan yllättävissäkin paikoissa.

Mutta oli kyllä ihana nähdä ponin nauttivan hyppäämisestä! Aivan innoissaan oli tuo Hennan, eikun Selman ponhi ;)

Pieniä esteitä edelleen Jenna ja Onni harjoittelevat. Tänään oli ohjelmassa myös nopeiden teiden ratsastusta. Hyvin meni! Ihan noin äkkisältään Jennalta. OnniPoni on vaan niin viisas, että osaa kusettaa tarvittaessa ja ihan reilusti!


Tästä onkin ihan hyvä suunnata kohti Riksun kisaa.

Tänään kisattiin Finnderbyä Ypäjällä ja Suur-Hollollaa Lahdessa. Jos Akin treeniä ei olisi ollut tänään, niin Suur-Hollolaan olisin suunnannut kulkuni. Etelä-Suomen Sanomissa oli juttua vanhoista 'huru-ukoista', jotka talkoolaisina ovat toimineet jo vuosikymmeniä. Rakkolaisen Erkin polleja itse kävin treenamassa lapsena. Kiitos Erkille kaikesta siitä mitä sain kokea ja oppia! Ikinä en unohda kuinka mukavaa oli suomenjullikoiden kanssa pulata. No, toinen veteraani oli silloisen asuinalueeni, Patomäen, korttelinaapuri Heikki Virtanen...Heikkiäkään en ikinä unohda. Heillä oli sellainen punainen cokkeri, joka tuppasi karkailemaan useastikin.. Janne oli tämän koiran nimi. Ja kuinkas muuten, Janne karkasi ja Heikki perään huuteli..*Janne tule heti takaisin, saat piiskaa*. Minä en koirana olisi ikinä tullut takaisin =) Terveisiä Heikillekin, jos joku tuttu tätä sattu lukasemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti